lauantai 2. syyskuuta 2017

Suojan löytämisestä

Lainaus blogistani http://savolaisuudesta.blogspot.fi

"Linnateema turvan tuojana
Savonlinnassa on hienoa linna, Olavinlinna, ja se on pitkälti kaupungin asukkaiden kiinnostuksenkohde: millaista on olla ritari yms. Turun joulurauhan julistuksessa lauletaan ensin Jumala ompi linnamme, kai siksi, että linnateeman ajatellaan tuovan turvaa ja siksi onnellisemman elämän. Mitä siis olen linnateemasta täällä asuessani oppinut? Oppini olen saanut sieltä täältä, en mitenkään linnaan liittyen, mutta ehkä ne jotenkin sopivat kaupungin henkeen. Miten siis puolustaa ja puolustautua linnamaisesti elämässään?
Linnassa on muurit, ne pysäyttävät hyökkäyksen ennen kuin se ehtii vahingoittaa asukkaita. Tarvitaan siis joitakin tekijöitä, jotka toimivat muurimaisesti suojana. Vihollisia vastaan suojaavat usein helpot asiat, joita kaikilla on ja jotka kaikki hyväksyvät ja useimmat kokevat hyviksi, mieluiten etenkin ikävät luonteet. Näitä ovat hyvä ruoka, kirjasivistys ja musiikin harrastaminen, sekä tuntevuus ja uskonto. Nämä kaikki ovat omalla tavallaan luomassa tilaa tuntevuudelle, mikä taas on jonkinlainen elintilan mitta: toimivatko normaalit reaktiot ja yhteisön jäsenten välinen luonnollinen kommunikaatio. Pääkaupunkiseudulla oltiin tässä mielessä liian ahtaalla, mutta Savonlinnassa Ooperajuhlilla beesaaminen tuo tuntevuutta. Kristinuskoa tukee Valamon luostarin läheisyys ja se ja mökkeily, matkailu, taide, luonto ja käytännön alat tuovat painotusta elämänviisauteen.

* * *

Tilan saamisesta tunteille muiden asioiden suojissa katso myös http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2015/12/tilan-saamisesta-tunteidenmukaisuudelle.html .
"

Toinen lainaus samasta blogista:

" Linnasta turvan tuojana, toista kertaa
Edellisestä kirjoituksestani tästä aiheesta on jo aikaa lähes kolme vuotta, joten kirjoitan tämän erikseen. Katso http://savolaisuudesta.blogspot.fi/2014/12/linnateema-turvan-tuojana.html

Hieno näyttävä keskiaikainen ritarilinna paikkakunnan vetonaulana tuo oman tenhonsa ja sen, että paikkakunnan asukkaat haluaisivat panostaa siihen, että osaisivat linnamaisia juttuja, mm suojautumista, vaikkeivät juuri linnassa olisikaan. Suojaudutaan siis jonkin suojiin. Tällaisia mukana kulkevia tai elämän elementtejä ovat kamalan monille yhteiset positiiviset suojaa tuovat asiat, kuten ruoka, uskonto, musiikki, sivistys, hyväntahtoisuus, tunetiden kuunteleminen, viisaus, taidot, maailman eri kulttuurien tuntemus, oman tiensä kulkeminen, valtavirtaan sopiminen, varuillaanolo, mukavuudenhalu tavanomaisin tavoin, hyvin sujuva arki, tavallisesti kelpaavat syyt, itselle hyvin sopiva paikka maailmassa, luonnon viisaus, sotilaallinen voima, hämäys mutta yty perusta todellisuudessa, joukkovoima, muiden toiveiden mukaisuus, suojelevaisuus, ymmärrettävä sympaattinen käytös, hyvä laatu, elämänkokemus, samankaltainen seura, esikuvien luomat elämänuomat, arvostettavat asiat, oikeudenmukaisuuteen nähden liian päällekäyvyyden karsiminen pois kovin ottein (tai miten nyt hyvin toimiikaan, esim. sivistyksen tai kiltteyden tai perusjärjen avulla), ymmärrys elämää kohtaan, vapaa kapasiteetti tarttua hetkeen ja vastata hetken vaatimuksiin, kasvunvara, oma näkemyksellisyys, yms
Erona tässä linnateeman mukaisessa elämäntavassa pääkaupunkiseutulaisuuteen näkyy käytännön puolustuksen toimivuuden kannalta olevan se, ettei muiden käytöksen sallimisen kriteerinä ole, ett onko tavallaan ymmärrettävää, että sellainen henkilö teki niin, vaan se, ettei pönttöjä huonoja piirteitä saa kohdistaa toisiin edes tavan varjolla tai luulon tai komentelunhalun tai typeryyden tai sosiaalisen silmän perusteella. Jos olet pönttö, sen kuuluu olla oma ongelmasi, ei koko maailman. Maailma ei kuulu alaisuuteesi. Ei edes vaikka se olisi elämänviisauden puutetta eikä niinkään tyhmyyttä. Vainoaminen ei ole sallittu vaikka olisi tavallaan ymmärrettävää, ei myöskään toisten elämään puuttuminen. Murhaa pidetään pienempänä pahana kuin toisten elämään puuttumista, saati sitten ryhmien, esim. musiikkiharrastuneiden vainoamista, vaikka teon tekijän mielestä vainoaminen olisi pikkujuttu ja muiden tarvitsisi "vain" muuttua hänen klopioikseen tai lakata olemasta naisia tms.

Tässä olisi huomattava, että kun ihminen suojautuu tähän tapaan linnateemasta mallia ottamalla, niin hänen sosiaalinen ja yhteiskunnallinen asemansa vaihtelee. Hän ei useinkaan ole päällepäsmäri vaan pienempänä jonkin suojissa, mutta tuo jokin voi olla esim. kulttuuri eikä yksittäinen isompi henkilö. Näin hän on ikään kuin noiden asioiden kannattaja, muttei niinkään niiden puolestapuhuja, jollei satu olemaan niiden harrastaja. Hänen henkilökohtainen asemansa tukeutuu kulttuurin ilmiöihin, milloin mihinkin ilmiöön tai elämän puoleen ja on siksi yleensä noiden asioiden harrastajan asemaa tms eikä yksi vakiintunut asema kuin paalu pihalla aina paikoillaan. Mutta tietenkin vakiintunutkin asema saa usein näistä tukea.
Nämä ovat kuitenkin näyttäneet olevan eri juutu kuin terveet elämäntavat ja sivistys, jotka kyllä tuovat monta hyvää puolta mutta ovat usein sosiaalisesti isomman joukon kanssa tekemisissä ja siksi suojattomuutta tuovat, jos joku liian moraaliton ja/tai liian osaamaton esiintyy niiden äänenä. Linna tuo suojaa yhdelle maakunnalle tai niille main, linnatyyppiselle kulttuurialueelleen, mutta toki tavalliseen tapaan voi olla tekemisissä laajemman maailman ihmisten ja elämänmenon kanssa, sivistystä kunnioittaen.
"

maanantai 21. elokuuta 2017

Miehelle lapsi

Tällanen ohje, luulisin toimivan ihan hyvin:
"

Millainen charmi

Mietin tuota, että arveleekohan moni mies myyjällä olevan monta naista ja kyselee siitä mallia. Mutta charmi ei ole viuh vau kuin tuotteen hienous vaan jotakin vähemmän kolhivaa, enemmän uomioon ottavaa, enemmän muille hyvä kuin vain suorittajalle itselleen. Miesvalinnassa on kai se, että miehellä on jokin mukava piirre, josta pitää, tai hieno lahjakkuus, jonka haluaa oppia, ja että lisäksi hän on muuten ihan ok luonne, arkiasioissa kyllin taitava ja jotenkin sopivantyyppinen elämäntavaltaan. Jollei olisi ok, niin ei voisi sellaisen kanssa käytännössä elellä. Jollei ole mitään elämäntavan hienoutta, viihtyisyyttä, toimivuutta tms, niin ei ole vetovoimatekijää. Mutta jos ne molemmat on elämäntavasta, josta itse pitää, niin luulisi sellaisesta pitävän naisen löytyvän rinnalle, jos niistä harrastuneista ympyröistä etsii. Lapsena opitaan taitoja vanhemmilta, koulussa ja harrastuksissa. Myöhemmin voi oppia helpommin taitoja omin päin ja harrastuksissa, katso esim. blogini http://nopeaoppisuus.blogspot.fi ( ja ehkä http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi sekä  http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html )."

lauantai 5. elokuuta 2017

Hankalista tilanteista pääsemisestä

En ole varma osaanko tätä kyllin hyvin, mutta tänään nettiuutisissa oli kuva miehestä, jolla oli kapeat kasvot ja jossain määrin kulmikkaat piirteet ja joka oli pulassa, mistä tuli mieleeni koulun vaikutus elämäntaitoihin: ollaan yhdessä perspektiivissä vain ja kun joku toisenlaisesta sosiaalisesta asemasta käsin painostaa kohtuuttomasti, niin pakoteitä ei kovin ole, vaan vain ollaan pulassa. Mutta siinä on siis se huomattava, että muut ovat erilaisia, mm eri maista, ammateista, kenties ilman koulutaustaa, eri tapaan sosiaalisia, eri tavalla yhteiskunnan jöseniä, eri asemissa eri elämänalueilla, eri taidoin, ennen kaikkea eir laiminlyönnein ja eri näkökulmin. Siksi ei siis itsekään tarvitse pysyä samassa näkövinkkelissä, vaan jos vaihtaa esim. yhteiskunnallista lokeroaan, niin voi valita ihan eri taktiikan ja joutua ihan eri tilanteeseen, jossa siinäkin kai yleensä on jotakin painostusta, joko siksi, ettö taitavampi näyttää liian laiskalta, tai siksi, että vaaditaan juuri muiden taitoja ja muiden etuja, mistä usein pääsee eroon kypsempään seuraan turvautumalla. Sosiaalisen lokeron vaihtamisen taitoa voi oppia Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Pakkotilanteiden kiertämisestä

Lainaus blogistani http://kokonaiskuvat.blogspot.fi

" Ihmisen näkövinkkelistä sanoisin, että rahavarojen puute usein aiheuttaa ihmisille pakkotilanteita, kai maanviljelijöillekin, ja se kostautuu niin maanviljelijöille kuin eläimillekin. Pakkotilanteita vähentää, jos on itse niitä uomia, mitä ihmiset yleensä toivovat elämiltään ja yhteisön toiminnalta noilla seuduin ja mitä arvoja arvostavat, mitä tekemisentapoja yms, jos siis on harmoniassa ympäristön kulttuurin niiden uomienkanssa, joita elelee, mikä lienee lähinnä kysymys siitä, että valinnat pitäisi tehdä haaveiden mukaan, niin on herkempi muidenkin haaveille ja sitäkautta sille, miltä kohden ja missä saa tukea, mihinja mihin tapaan, ja mitä taas hienotunteisesti pitäisi välttää."


7.9.2017   Lainaus Haaveammattiin-blogistani http://nopeaoppisuus.blogspot.fi

"* 564.   Mietin tässä, että Espoossa oli helpompaa kuin Helsingissä mutta jotenkin tylsää. Helsingissä oli kivempaa, vinhempaa mutta toisaalta ikävä jöö työn ja opintojen suhteen. Kai olin Helsingissä liian lähellä vanhempieni uomia, joita pitkin olin juotunut kulkemaan ainakin pari vuosikymmentä niin, että ne näkyivät olemuksessani vahvoina, olivat liian tuttu uoma, jolle putosi sen koko matkalta kun joku vain vähän sinne päin mainitsi. Toisaalta oli kouluaikojen nuoren ihmisen oman elämän tukemisen perspektiivi myös käytössä, kun olin pitkälti niillä urilla, joilla koulunkin kävin. Ihmisiä on uskomattoman erilaisia mutta vasta kun muuttaa eri seudulle, minä Savoon. Silloin yksittäinen tokaisu ei ole pakkouoman luoja, koska uomani ovat erilaiset kuin ymprätistön kulttuurin, ja niin saan olla omilla teilläni ja oppia koko ajan uutta. Siksi pakoista eroon halutessaan pitäisi kai muuttaa eri seudulle mieltymystensä perässä eikä järkisyin, jollei järki ole lempijuttusi, mielihyväsi lähde. Mutta sen verran saa järki olla mukana, että seutu olisi hyvä elää ja sinun toiveisiisi sopiva. Paljon väliä tuntuu olevan sillä, että sen pääammattialat olisivat niitä, josita erityisesti pidät, sillä ne luovat seudun näkövinkkelin, sen kulttuurin paikkakuntalaisille luoman paikan maailmassa. Mutta silloinkin olisi hyvä aloittaa jotakin uutta, jotta opit siinä helpommin elämään paikkakuntalaisittain. Lisäksi on varottava rikollisuutta: kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen. " 




torstai 20. heinäkuuta 2017

Liian ahtaan järjen jööstä vapaaksi

Tyhmän järjen yli käy yleensä koulujärki ja tyhmän koulumaisen järjen ylitse käy usein koulussa opetettava arvoihin, yhteuiskuntaan ja siirempaan taitoon liittyvä aines. Esim. vilkaisin äsken hyllystäni löytämääni filosofi Esa Saarisen lukion filosofian oppikirjaa Filosofia, lieneekö 20 vuoden takaa (mutten enää silloin itse käynyt koulua, pidin vain kirjasta, kun näin sen) ja se niin kuin nuorille ja nuorille aikuisille pääkaupunkiseudulla usein opetettava filosofialuonteinen sivistys, näytti avaavan teitä itsenäisempään elämään sivistystä hylkäämättä.
Tavallinen ihminen usein kuuntelee arkijärkeä. Silloin hyvä ohje ratkoa ongelmia on "Elä ja anna toisten elää" eli elämänmyönteisen itsekäs saa kukin olla, muttei puuttua toiusten elämään. Katso http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2013/11/ela-ja-anna-toisten-elaa.html . Samoin tervehenkisyys ratkoo usein paljon asioita huojentavalla tolalle: http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/03/terveet-elamantavat.html
Ihan toinen on sitten suurempi sivistys, jota kauypunginkirjastosta löytää, se usein auttaa paljon, mutta vaatii perustason rtuekseen. Etenkin minulle oli aikanaan iloa maailmankirjallisuuden kiinalaisesta 2000 vuotta vanhasta klassikosta Tao-Te-Ching erityisesti Stephen Mitchellin erinomaisena englanninkielisenä käännöksenä, mutta sitä on luettava arkijärjestä tinkimättä, kulttuurieron äärellä kysymysmerkiksi jääden.

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Verhot ja elämänsisältö

Minulla on tavannut olla kierrätyksestä ostettu verho ikkunassa. Hämmästyksekseni olen huomannut, että elämäni ja elinympärisötöni on muovautunut aika lailla sentyyliseksi. Tuota kun ihmettelin, niin voiko olla, että vanhempi väki, 40+ ja etenkin 60+ osaa jo elämästä, arjesta aika monta asiaa, ja kun nuorempi naapurustossa laittaa jonkuntyyliset verhot ikkunaan ja käyttää niitä pitkään, niin he tulevat laittaneeksi nuoremmalle tistä tietä, tuollaista tavallaan kiehtovaa elämänsisältöä kuin verhoissa.?
"

11.3.2017   Kävinkatselemassa verhoja, jotka eivät olisi niin syksyaiheiset, mutta näin kevättalvella verhot näkyivät olevan talviteemalla, oli kuin ne olisivat olleet talveen identifioituneille elämästä poispäin pidättäytyville luonteenlaaduille. Niin että näkyi olevan väliä sillä, että ostaa verhot sinä vuodenaikana, jonka tyyppisiä luonteenlaatuja ja elämänasenteita jaksaa loputtomasti.
Luulen, että moni naapuri tunnistaa verhot, joten niiden tyyli luo lokeroa, jossa elät. Minulla esim. on vanhan ihmisen tyyppiset verhot, vaikka olen 45,  mikä on tavallaan hienoa ja tavallaan liikaa kotona pysyttelevää ja juuri vanhojen kanssa sosiaalista.
Kaupungin katunäkymiin, pihoille ja mökille näkyisi olevan omantyyppisensä verhot: mikä näkymä vertautuu positiivisesti verhoihin, joita katselet, ja minkä käsityksen se antaa ympäristön charmista ja siitä, mitä voit olettaa löytäväsi, kun menet ulos.
...   ...
12.7.2017   Katselin taas verhoja mutta yllättävän vaikeaa oli niiden valitseminen. Etenkin läpinäkyviä verhoja voi kai käyttää lähinnä vain kesällä, kun ei sisällä ole valoja mutta ulkona on vehreää ja kaunista. Verhoja näkyi olevan eri vuodenaikojen henkisille ihmisille ja erihenkisiä versioita kustakin vuodenajasta, esim. juhannus ja keskikesä - yleensä loppukesän tyylissäon huomautus kohta kylmää vettä saat niskaasi / koulut alkavat tms. Ostin sitten paksut keskikesän tyyliset verhot. Verhoja oli eri tarkoituksiin, eri elämänasenteilla, erilaisin näkemyksin asumisesta, asuinympäristöstä, eri ikäisille, erilaisen elämänviisauden, haavetaitotason, ihmsityypin, sosiaalisuuden, aseman tyypin ja toimeliaisuuden tyypin omaaville, siis myös erityyppisen elämänlaadun tuovia, ikään kuin uomia. Oli myös eri arvot omaaville, mistä syystä symboliväreihin (myös muiden tulkintoina) ja ostopaikkakunnan vetonauloihin on olennaista kiinnottää huomiota. Verhojen nimistä näytti oppivan jotakin siitä, mitä niissä oli haettu. Kukkaverhot eivät näyttäneet ainakaan kaikki olevan niin yksioikoisen hyväratkaisu naisille kuin luulisi, vaanmoni mies kai luokittelee ne "mitkä lie verhot"-lokeroon, jolloin ei siitä ainakaan  hyvää elämää automaattisesti saa.

21.7.2017   Niin siinä sitten kävi,e ttä hankin verkkokaupasta alennusverhokangasta 5e/m, joka ei ollut läpinäkyvää kuten kankaat Savonlinnassa (tuo uva vain vääristää värit). Mutta oikeastaan ostin muutakin verhokangasta yhden verhon verran, muttei se sitten oikein sopinut, oli liian paksu ja erityylinen. Tämä taas oli kesäinen kukkakangas ylipäätään ja värit tulivat sitten siitä, mikä kangas sattui olemaan kukallinen. (Ostoksissa onnistumisesta ohje http://kokonaiskuvat.blogspot.fi/2016/11/suhteesta-tavaroihin.html )
 Kokeilin tuohon tuota viltin nätisti asettelun ohjettani http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/01/kiva-siivousjalki-nain.html ja ajattelin, että verhosta tulle käytössä siihen tapaan laskeutuva kuin miten sitä aluksi ja myöhemmin tottumusten mukaan pidetään. Eli kun mielestäni oli nätimpi, niin jätin isoille laineille enkä ihan tasaisesti vaan maalauksellisesti (hienot maalaukset ja maalausten aiheet mielessäverhoa käsitellessäni niin tyyliä jää verhoon, mutta maalaukset ovat yleensä liian paikoillaan pysyttelevän elämäntavan tuomia ja niin eivät tuo hyvää elämänlaatua tavallisesti käytettynä teemana) näin alkuun, niin saan siinä omalle taitotasolleni paremmin tilaa.
Lyhensin verhon kuvion mukaan itselleni sopivaksi ja viihtyisäksi sekä niin, että ontoisaalta lämmin talvela, kun ei peitä patteria vaan antaa ilman virrata sen yltä huoneeseen, ja toisaalta viihtyisä kuvio ja jotenkin siihen sopiva, millainen ihminen satun olemaan. Siitä tartti jättä saumanvarat. Silitin ensin alhaalta alareunan kohdalle taitteen (ja sitten yläreunan), saksin sitten nätin levyisen, siksakkasin reunan ja ompelin kapeimmalla siksakilla reunan luota, jotta on elävämpi vaikutelma kuin suoralla ompeleella ja jotta alareuna ei ole liian paksu mennäkseen laineille pyöreästi.. Sitten varmistusmittasin yläreunan paikan, olin silittänyt jo sen taitteelle (tasalevyinen kankaan yläreuna) ja saksin käänteen sopivanlevyiseksi sekä ompelin kolmin kerroin suoralla ompeleella, jotta on tukeva ripustaa ja siisti. Verhon korkeudenmittasin ensin verhokangas ripustettuna, jotta näin, miten kangas laskeutauu ja miten ikkunalauta ja viherkasvit vaikuttavat pituuteen, mikä olisi sopiva korkeus (sen alle jäävän verhokankaan korkeus = saumanvarat alhaalla ja ylhäällä + pois leikattavat osuudet) ja sain mietittyä, miten kuvio olisi kiva.
Olen yleensä laittanut verhot 9:llä verhoklipsulla kiinni, kun niin on kätevä, mutten tiedä, onko se muuten hyvä. Eli ensin reunat, sitten keskeltä, sitten puolivälistä toista puoliskoa ja kumpikin kannattimetta jäänyt alue sillä puolella puoliksi, ja sama toisella puolen. Tasainen ainakin tulee.
 
"
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi/2015/08/sisustamisesta-yms.html